Ei kenenkään veli on laajin tähän mennessä ilmestynyt tutkimus Helvi Hämäläisen runoudesta. Tutkimusaineistossa ovat mukana kaikki kirjailijan kymmenen runokokoelmaa vuosien 1936 ja 1987 väliseltä ajalta. Paneutumalla Hämäläisen pitkäkestoiseen tuotantoon tutkimus avaa näkymiä Suomen itsenäisyyden ajan kirjallisiin keskusteluihin aina 1920-luvulta lähtien. Teeman ytimessä on kysymys siitä, mikä on merkittävää, "suurta" kirjallisuutta ja kenellä on oikeus määritellä se. Teos lähestyy kirjailijuutta sukupuolittuneena ilmiönä ja on puheenvuoro myös ajankohtaiseen kirjailijantyön arvottamista koskevaan keskusteluun.