Taudit tappoivat taannoinkin!
Ihmiskunnan ja tautien yhteinen kehitys muumioiden, arkeologisten luiden ja vanhojen kirjoitusten kertomana. Tropiikin metsiä raivataan ja mikro-organismit joutuvat etsimään itselleen uusia isäntiä elinympäristöksi. Vanhin tunnettu synnynnäinen lonkkasairaus on kuitenkin jo 1, 7 miljoonan vuoden takaa. Tutankhamonin haudasta löytyneellä tyttösikiön muumiolla oli ilmeisesti Sprenglerin epämuodostuma, mutta terveellinen ravinto ja ulkoilmaelämä säästivät metsästäjä-keräilijäesivanhempamme riisitaudilta. Kolera ei 1800-luvun Suomessa ollut pelkästään harmillinen vitsaus, ainakin aikalaiskirjoittajan mukaan se vaati uhrikseen pääasiassa ”kuritonta rahvasta ja juoppolalleja”. Treponema –bakteeri saapui Eurooppaan 1400-luvun lopussa, ja sen oli lämpimään ja kosteaan tottuneena eliönä muututtava sukupuolitaudiksi. Saman vuosisadan alussa Vadstenan luostarissa kuoli hurskas sisar Kristina Röörikintytär lepraan, mutta Suomeen ensimmäinen leprosorium perustettiin vasta 1620. Näitä ja paljon muuta käsittelee Tauti(n)en historia. Heikki S. Vuorinen osoittaa, että yhteiskuntien historia on myös tautien historiaa. Taudit ovat monin tavoin vaikuttaneet niin talouteen, kulttuuriin, politiikkaan kuin yhteiskuntien rakenteisiinkin sekä meillä että muualla. Tautien ja ihmisten vuorovaikutuksen historia on myös avain parantajien ja lääkäreiden toiminnan ymmärtämiseen eri aikoina. Teos soveltuu oppikirjaksi niille aloille, joissa käsitellään lääketiedettä, terveydenhuoltoa tai historiaa sekä tietopaketiksi kaikille terveyteemme vaikuttavista seikoista kiinnostuneille. Heikki S. Vuorinen on tutkijana Kansanterveystieteen laitoksella.