Hänninen ilahduttaa kyvyllään kertoa runoissaan tarinaa luonnon ja myyttien sanoin, vain hienovaraisilla vihjauksilla inhimilliseen tragiikkaan.
Kuin voisin pysäyttää ajan osaamalla elämän. Kuka katsoisi minut? Tallentaisi, pysäyttäisi kuolemisen?
Anne Hännisen runoissa luonnon kuvat, myyttinen pohdiskelu ja hienosyiset vihjaukset inhimilliseen tragiikkaan muodostavat kiehtovia kokonaisuuksia. Hänen uudessa kokoelmassaan elämänhalu ja vahvat kauneuden kokemukset kietoutuvat paradoksaalisesti melankolian ja kuoleman tuntoihin. Runot muodostavat alati liikkeessä olevan spiraalin - suru sitoo mutta myös antautuu sidottavaksi.
Surusidonta on Anne Hännisen kahdestoista kokoelma. Se on ensimmäinen, joka ilmestyy Eletyn valo. Valitut runot 1978-2005 -teoksen jälkeen.
Anne Anita Hänninen on syntynyt 7. helmikuuta 1958 Rautalammilla. Hämeenlinnassa nykyisin asuva kirjailija on opiskellut muun muassa kirjallisuutta ja tiedotusoppia. Kiinnostuksensa kohteista hän kertoo näin: Tämä mielen ja ilmiöiden keskellä löytöretkeily, seikkailu. Utelias kiinnostus kaikkeen mahdolliseen lukemisen ja miettimisen kautta. Etsiminen: avaruus, materia ja henki, metafyysinen ja biologinen. Historia ja eri kulttuurit, perinteet, uskomukset, myytit, ihmismieli ja psyyke, alitajuinen. Psykologinen ja parapsykologinen. Yritys luoda jonkinlainen holistinen, kokonaisuudellinen (mitään pois sulkematta) käsitys olemassaolosta kaikkineen. Tämä elämän ihmettely: tuttujen asioiden huomaaminen uusin tavoin. Arkisen muuttuminen luovaksi, ainutlaatuiseksi (mikä tahansa asia, hetki, tekeminen.) Yritys ymmärtää itseään, ihmistä. Ja syy-seuraussuhteita, merkityksiä. Yritys löytää jonkinlainen sisäisesti hiukan vapaampi tila; puhtaampi. Myös feministinen ajattelu tasa-arvokysymyksissä kiinnostaa. Taidemuodoista läheisiä kaikki, mutta ehkä eniten kuvataide ja elokuva. Kiinnostus myös vihreään ajatteluun ja vaihtoehtoisiin terveydenhoitomenetelmiin. Musiikki myös tärkeää, ja läheisiä asioita muun muassa tähtien, lintujen ja kasvien tutkiminen. Haluaisin ymmärtää lukuisista asioista enemmän, mutta kaikkea ei voi. Haaveilen aina vakavasta valokuvaamisesta ja maalaamisesta - ilmaisumuodoista, jotka eivät ole verbaalisia.Tykkään myös ruuanlaitosta, reseptien inspiroinnista (yrttejä jne.) ja pitkistä kävely- ja juoksuretkistä luonnossa.
