Suomalaisen tanssimusiikin tyylilaji humppa syntyi 1950-luvun lopulla, kun Dallapé-orkesterin 1930-luvun foxtroteja alettiin esittää uudestaan. Humpan synty oli hiukan sattuman varassa. Vuonna 1958 radion ajanvieteohjelmassa Kankkulan kaivolla esiintynyt ”humppa-pumppa-orkesteri” Pumppu-Veikot muodostettiin pilailumielessä vain ohjelmaa varten, mutta sen esittämä musiikki saavuttikin odotettua suuremman suosion. Näin muodostettiin Humppa-Veikot ja alkunsa sai 1980-luvun alkuun kestänyt humppamusiikin kulta-aika, jonka kuluessa sävellettiin uusia humppakappaleita vanhojen suosikkien rinnalle.

Tutkimuksessa keskitytään vertailemaan Dallapén ja Humppa-Veikkojen levytyksiä. Kierrätyksessä vanhat foxtrotit sovitettiin uudestaan ja soittotyyli muotoutui aiempaaa pelkistetymmäksi. Kyse oli musiikin kiteytymisestä: sovituksiin jätettiin vain kaikkein olennaisin. Tanssiorkesterien historian avulla tutkimuksessa selvennetään sovitusten teon periaatteita, jotka rinnastetaan vaudeville-esitysten dramaturgiaan. Nämä periaatteet löytyvät yhtä lailla Dallapén kuin Humppa-Veikkojenkin tuotannosta, mutta jälkimmäisessä tapauksessa ne ilmenevät pelkistyneemmässä muodossa.