Tämä kolmastoista Viestintäoikeuden vuosikirja sisältää post doc -tutkijoiden, tohtorikoulutettavien ja käytännön lakimiesten kirjoituksia ajankohtaisista viestintä- ja informaatio -oikeudellisista sekä tekijänoikeudellisista aiheista. Kirja tarjoaa ajankohtaisen ja monipuolisen katsauksen viestinnällisiin oikeusongelmiin, joita ilmenee digitalisoituneessa tietoyhteiskunnassa, jossa tieto leviää nopeasti, kustannuksitta ja globaalisti. Kirjan ensimmäisessä osassa käsitellään vastamediaa, internetissä epäillyiksi tapahtuneita laitonta uhkausta ja kiihottamista kansanryhmää vastaan sekä sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden rajoittamista. Informaatio-oikeudellisessa jaksossa pohditaan henkilötiedon luonnetta muuttuneessa digitaalisessa maailmassa sekä EU:n tietosuojasääntelyn taustaa ja tavoitteita. Henkilötietojen suojaa lähestytään myös uudenlaisesta näkökulmasta erittelemällä sosiologisia ja ideologisia tekijöitä, jotka ovat tuottaneet oikeuteen yhä voimakkaamman tarpeen suojata henkilötietoja. Omadataa koskevassa kirjoituksessa tarkastellaan omadata-mallia, jossa yksilö asetetaan itseään koskevien tietojen hallinnoinnin keskipisteeseen antamalla hänelle oikeus hyödyntää ja hallita itseään koskevaa dataa. Viimeinen tietosuoja-oikeudellinen kirjoitus analysoi urkintarikosta eli henkilötietojen oikeudetonta katsomista henkilörekisteristä.


Vuosikirjan kolmas osa on tekijänoikeuspainotteinen. Siinä pohditaan parodian epäitsenäistä luonnetta, tekijänkunniaa ja sitä, tulisiko Suomessa säätää nk. parodiapoikkeus. Ajankohtaisena aiheena ovat myös tuhansille suomalaisille lähetetyt tekijänoikeuskirjeet, joissa on vaadittu rahasuoritusta tekijänoikeuden loukkauksen perusteella. Vuosikirjan päättää kirjoitus, jossa tarkastellaan tekijänoikeutta, demokratiaa ja Yleisradion julkisen palvelun tehtävää. Osa kirjan artikkeleista on läpikäynyt ulkopuolisen tahon suorittaman refereemenettelyn.