Professori Seppo Hentilän kirjoittama teos Max Jakobsonin kirjasto – kokoajansa näköinen (Kansalliskirjasto 2018) tarjoaa näkökulman kansainvälisesti tunnetuimpiin kuuluvan suomalaisen diplomaatin persoonaan hänen lukemiensa kirjojen kautta. Erityisen kiinnostavaksi kirjaston tekee se, että Jakobson ei ollut bibliofiili: kirjasto karttui sitä mukaa, kun hän tarvitsi kirjoja työssään. Kirjat olivat työvälineitä.

Analysoimalla kirjastoa Hentilä on lähestynyt Jakobsonia lukijana ja kirjallisuuden käyttäjänä. Syventämällä tutkimusta katsauksella hänen kirjalliseen tuotantoonsa, kirja tarjoaa lukijoilleen Jakobsonin lukijaelämäkerran ohella kirjailijaelämäkerran, sekä yleisemmin katsauksen siihen, miten hänen kaltaisensa kansainvälisesti verkottunut intellektuelli käyttää työssään kirjallisuutta.

Kirjassa piirretään kokonaiskuva Jakobsonin kokoelmasta, sen rakenteesta ja sisällöstä. Ensimmäiseksi kuvataan, mihin kirjastoluokkiin kuuluvia teoksia hänellä oli, ja toiseksi Jakobsonille tärkeitä kirjoja ja niiden tekijöitä. Kansalliskirjaston julkaiseman laajalti kuvitetun 157 sivuisen teoksen on taittanut Maara Kinnermä, ja teoskuvat siihen on ottanut Niilo Hassi. Kirja julkaistaan sekä painettuna että e-kirjana vapaaseen verkkokäyttöön.

Ministeri Max Jakobsonin (1923-2013) tytär Linda Jakobson lahjoitti isänsä kirjallisen jäämistön vuonna 2014 Kansalliskirjastolle sekä Kansallisarkistolle. Noin 90 hyllymetrin laajuinen aineisto sisältää yli 2300 nidettä keskittyen erityisesti yhteiskuntatieteisiin, politiikkaan, valtiotieteeseen sekä historiaan. Valtaosa kokoelmasta on tulossa Kansalliskirjaston avokokoelmaan vapaasti lainattavaksi.