Kaksi kaupunkiase olisi voitu julkaista viime viikolla. Niinajankohtainen Harri Sirolan kertomus neu- julkaistiin vuonna 1991, mutta vostovallan raiskaamasta valtiosta on nykyisessä Ukrainan kriisin varjostamassa Euroopassa.

Teos oli ilmestyessään ensimmäisiä Suomen ja Viron suhteita käsitteleviä kirjoja ja sai hyvät kritiikit. Parhaimmillaan Sirolaa verrattiin Ernest Hemingwayhin.

Sirolan viisivuotisen kirjoitusprosessin aikana Virossa ehti tapahtua poliittinen mullistus, ja osa kohahduttavasta sisällöstä jäi muun Virouutisoinnin jalkoihin.

Kirjan ydin perustuu virolaisen muusikon Tarmo Urbin ja hänen perheensä haastatteluihin ja sisältää autenttisia kuvauksia nuoren kapinallisen vaiheista 1980-luvun totalitaarisissa pakkolaitoksissa.

Erilaiset kerrontatavat, ihmiskohtalot ja miljööt leikkaavat Sirolan teoksessa tavalla, joka tuo mieleen tämän vuosikymmenen nousevan kirjallisuudenlajin, episodiromaanin.

Jälkisanana julkaistaan luontokuvaus, jonka piti alun perin ilmestyä osana Kaksi kaupunkia -romaania.

HARRI SIROLA (1958-2001) oli suomalainen puuseppä, Suomen laivaston aliluutnantti ja lääketieteen ylioppilas. Kahden lääkärin poika, Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun kasvatti. Kulttuuriradikaali ja yksi Kiima-lehden perustajista.

Ennen kaikkea hän oli kuitenkin kirjailija. Sirola aloitti kirjailijan uransa 22-vuotiaana romaanilla Abiturientti, joka kritisoi SYK:a ja porvarillista elämänmenoa ja nostatti ilmestymisvuonnaan 1980 kohun. Abiturientin jälkeen syntyneet teokset vaihtelevat runsaasti niin aiheiltaan kuin kerronnaltaan ja lajityypiltään. Vuonna 1986 julkaistiin runokokoelma Turha hätkähtää, vuonna 1995 novellikokoelma Silkkaa kalajuttua. Postuumisti julkaistu Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen on Sirolan tulkinta Raamatun evankeliumeista