Kreikanjuutalaisen Shlomo Venezian Auschwitz-tarina on todella ainutlaatuinen, sillä Sonderkommando-vankeja jäi leireiltä eloon vain kourallinen. Shlomo Venezia on yksi heistä.

Toisen maailmansodan sytyttyä Kreikan valloittivat ensin italialaiset. Venezian perheen asema oli aluksi kohtuullinen, koska Italian kansalaisina heitä kohdeltiin inhimillisesti. Saksalaisten tultua asiat kuitenkin pahenivat. Venezian perhe pakotettiin saksalaisten junaan, joka saapui Auschwitziin 11.4.1944. Miehet kerättiin yhteen ryhmään, naiset ja lapset toiseen. Shlomo erotettiin äidistään ja pikkusisaristaan, eikä hän nähnyt heitä enää koskaan.

Venezia joutui Sonderkommando-ryhmään, jonka tehtäviin ruumiiden hävittämisen lisäksi kuului muun muassa naisten hiusten talteenotto ja kultahampaiden irrottaminen. Tilannetta pahensi tieto siitä, että nämä erikoismiehet tapettiin säännöllisin välein ja korvattiin uusilla vangeilla. Vapauden koittaessa Venezialla todettiin keuhkotauti, ja hän joutui viettämään vuosia sairaaloissa ennen kuin pääsi tavallisen elämän syrjään kiinni. Oman tarinansa hän pakottautui kertomaan vasta vanhuksena taistellakseen antisemitismin uutta nousua vastaan.

Shlomo Venezian tarinan johdanto on Simone Veilin, ja kirjassa on lisäksi kaksi tapahtumien historiaa valottavaa artikkelia. Päähuomio on kuitenkin itse haastattelussa, joka on taitavasti toimitettu ja tarjoaa puheenomaisena vahvan itse koetun tunnun.