Nuoren sukupolven ajankohtainen puheenvuoro työelämästä

Prekariaatti on uuden, työmarkkina-asemaltaan epävarman, mutta yhteiskunnallisesti aktiivisen ja yritteliään sukupolven manifesti. Työelämän kokemusten lisäksi se kuvaa elämää yhteiskunnassa, jonka sosiaalijärjestelmä on kriisiytymässä ja jossa mahdollisuutta osallistua kulutukseen pidetään ratkaisevana elämänlaadun kannalta. Prekaari elämä on elämää mielivaltaisten palkkioiden armoilla nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa, jonka sosiaaliturvajärjestelmä ei enää vastaa opiskelu- ja työelämän vaateisiin. Se on myös elämää, jota luonnehtii voimakas itsellisyyden vaade ja unelma persoonallisesta työstä.

Prekariaatti rakentaa uudentyyppistä yhteiskunnallista analyysia työelämän muutoksista, ja lopuksi se luo toimintaohjelmaa prekariaatille. Prekariaatti on teoreettisesti argumentoiva, mutta vapaamuotoinen yhteiskunnallinen puheenvuoro, josta ei puutu kapinaa ja vihaa. Prekariaatti elää vieraantuneena ammattiyhdistyksistä, vaikka kysymykset työstä ja työllistymisestä määrittävät sen elämää hyvin keskeisesti.

Kirja esittelee tositarinoita, jotka hätkähdyttävät karuudellaan. Teos kertoo kamppailuista, jotka hätkähdyttävät kekseliäisyydellään. Se listaa Euroopassa prekariaatin nimissä jo toimivia järjestöjä, hankkeita ja kampanjoita. Teoksen lopussa on prekariaatin manifesti. Prekariaatti kysyy, olisiko aika alkaa organisoida uudenlaisia työtaisteluja.

Keskustelu prekariaatista nousi toden teolla julkisuuteen vappuna 2006 Helsingissä järjestelyn EuroMayDay-tapahtuman jälkimainingeissa. Keskustelua hallitsi kysymys perustulosta vastauksena prekaareihin elämäntilanteisiin. Prekariaatti nostaa nopeasti hiipuneen debatin takaisin asialistalle. Se jatkaa keskustelua kuitenkin itsekriittisesti. Miksi prekariaattiliike ei kyennyt käyttämään julkista avaumaa hyväkseen? Mitkä sen alkuaikojen viljelemistä sloganeista ovat osoittautuneet ontoiksi?