Sigmund Freudin kirja Maallikkoanalyysin kysymys. Keskusteluja puolueettoman kanssa vuodelta 1926 (alkuteos Die Frage der Laienanalyse: Unterredungen mit einem Unparteiischen) on psykoterapian historian merkkipaalu. Siinä tarkastellaan psykoanalyysia "maallikoiden" harjoittamana, erillään psykiatriasta. Taustalla on oikeusprosessi, jossa kirjallisuudentutkija, terapeutti Theodor Reikia syytettiin puoskaroinnista Itävallan tuonaikaisen lainsäädännön nojalla.

Teos sisältää historiallisesti kiinnostavaa ajankuvaa, ja siinä selitetään psykoanalyysin perusteita niin helppotajuisesti, että byrokraattikin voisi niitä ymmärtää. Maallikkoanalyysin kysymys kuuluukin Freudin yleistajuisiin kirjoituksiin, samoin kuin vaikkapa johdantoluennot. Kirjan tavoitteena ei kuitenkaan ollut pelkkä kan­san­valistus, vaan sillä pyrittiin puolustamaan psykoanalyysin asemaa, joka oli hal­linto­virkamiesten käsissä. Psykoanalyysin ja lääketieteen suhdetta tarkastellaan yksityiskohtaisesti.

Maallikkoanalyysin kysymys on edelleen pätevä johdatus niin sanottuun klassiseen psykoanalyysiin, ja siihen sisältyy myös kirjallisia arvoja. Kirja on laadittu vuoropuhelun muotoon, jota käyttivät jo antiikin Kreikan filosofit. Freud käsittelee moitteita, joita psykoanalyysiin tuolloin kohdistettiin; tältä osin kirja liittyy sujuvasti myös oman aikamme psykoanalyysikeskusteluun, koska vastaavanlaista arvostelua esitetään nykyäänkin.

Kirjaan sisältyy liitteenä Freudin essee ”Muuan psykoanalyysin vaikeus” vuodelta 1917 (Eine Schwierigkeit de Psychanalyse). Freud puolustaa siinä psykoanalyysia samansuuntaisesti kuin kymmenisen vuotta myöhemmin kiistakirjoituksessaan. Essee sisältää myös tunnettuja vertauksia ja luonnehdintoja: psykoanalyysi merkitsi kolmatta kolausta ihmiskunnan itserakkaudelle, kun voitiin osoittaa, ettei ihminen ole isäntä omassa talossaan.

Freudin tekstien lisäksi kirjassa on psykoanalyytikko, fil. tri Rauno Juntumaan saatesanat. Juntumaa on itsekin maallikkoanalyytikko. Suomentaja, fil. tri Markus Lång on laatinut kirjaan aatehistorialliset jälkisanat, joissa selvitetään kirjan ja kirjoittajan historiallista taustaa.