Luontokuvaaja ja kirjailija Heikki Willamo on tehnyt uusimman kirjansa yhdessä Kai Fagerströmin ja Risto Rasan kanssa. Willamo ja Fagerström ovat kuvanneet kirjan ainutlaatuisen kuva-aineiston. Teksti on Willamon mukaansatempaavaa kerrontaa, ja kokonaisuuteen niveltyvät Risto Rasan valloittavat runot.

Tunnelmallinen, jopa hieman mystinen luontokirja raottaa autiotalojen kitiseviä portteja ja salvattuja ovia. Se vie hylättyihin ihmisasumuksiin, joiden hiipuneiden liesien kyljestä metsän eläimet ovat löytäneet kodin itselleen. Se vie löytöretkelle öiseen maisemaan ja maailmaan.

Kylmilleen jääneiden talojen uudisasukkaat – ketut, mäyrät, supikoirat, näädät, hiiret, oravat, linnut… – ovat ikuistuneet kahden luonnontarkkailijan valokuviin. Willamo ja Fagerström ovat kärsivällisin ja valppain mielin seuranneet metsän väkeä oudoissa elinpiireissä ja odotelleet täydellistä hetkeä kameran laukaukseen.

Kirjan tekstit vievät lukijan nariseville vinteille ja verannoille. Hiljenneissä taloissa vallitsee ristiriitainen tunnelma. Viimeisten asukkaiden henki leijuu vielä haikeana rakenteissa ja tavaroissa, vaikka uudet äänet täyttävät jo taloja. Nurkassa rasahtaa, lattialankkujen alta kuuluu vaimeaa tassutusta. Vikinää, varjoja ja nopeita häivähdyksiä. Hiiret, oravat, ketut, mäyrät ja linnut majailevat talojen sopukoissa. Luonto ottaa takaisin lainassa olleen paikan.

Kirja houkuttelee löytöretkelle omiin muistoihin ja lapsuuden maisemiin. Mikseipä vaikka jälkipolven kanssa todelliselle seikkailuretkelle Suomen salomaille.