Tämä akvarellein kuvitettu päiväkirja kertoo perheen kolmikymmenvuotisesta kesäelämästä suljetussa, historian täyteisessä saaressa, jossa villiintynyt luonto sananmukaisesti kurkistelee mökin ikkunoista. Pääkaupungin keskusta kohoaa vain silmänkantaman päässä, mutta sen kuumeinen hyörinä vaimenee taustakohinaksi, jonka läpäisevät vain makrotason uutiset: "Radio kertoi Kekkosen kuolleen" tai "Markka kytkettiin ERMiin".

Tilalle nousevat kesäpäiviä varittävät perhe-elämän ilot ja pikku murheet tai huumorin sävyttämät tarinat erikoisista sattumista ja kohtaamisista vaikkapa smurffien, kettujen, mäyrien tai hirvien kanssa. Pienet asiat kasvavat suuriksi ja saavat uusia merkityksiä. Pohjavirtana kulkee hieman haikea tunne ajan päättymättömästä kulusta, siitä miten "kesät vaihtuvat kesiin, lapselle kasvaa parta" sekä huoli tämän merkillisen paratiisin säilymisestä paisuvan pääkaupungin puristuksessa. Kaikkinensa kirja on myös ylistys ehkä jo katoamassa olevalle vaatimattomalle kesämökkielämälle sekä muistutus siitä, että kännyköistämme huolimatta olemme sittenkin, toivottavasti, vain palanen luontoa.