Eriikka Maalismaa, viulu
Emil Holmström, piano (Erard, 1862)

Robert Schumann (1810-1856):
Sonata for Violin and Piano no. 2 in D Minor, Op. 121 (1851)
Sonata for Piano and Violin no. 1 in A Minor, Op. 105 (1851)
Sonata for Violin and Piano no. 3 in A Minor, WoO 2 (1853)

Viulisti Eriikka Maalismaa sekä pianisti Emil Holmström herättävät periodisoittimilla henkiin Robert Schumannin kolme viulusonaattia. Viulun päällystämättömät suolikielet luovat lämmintä vivahteikkuutta ja yhdessä vuoden 1862 Erard-flyygelin kanssa ne muodostavat aikakautensa pehmeän äänimaiseman.

Robert Schumann sävelsi kolme sonaattiaan viululle ja pianolle vuosina 1851 - 1853. Ensimmäiset kaksi syntyivät lähes peräjälkeen, mutta kolmannen luomistyö ja eloonjäämiskamppailu oli kimurantimpi. Kolmannesta sonaatista on säilynyt vain osa puhtaaksikirjoitettuna luonnosmaisten käsikirjoitusten lisäksi. Maalismaa ja Holmström ovat tehneet harkittuja ratkaisuja osittain tulkinnanvaraisen ja vajavaisen materiaalin suhteen.

Eriikka Maalismaa on viulisti, joka jakaa aikansa lukuisten kamarimusiikillisten projektien ja konserttien järjestämisen välillä. Maalismaa on kysytty vieras festivaaleilla ja konserttisarjoissa, ja häntä työllistävät mm. Avanti! Kamariorkesteri, Jousia Ensemble, Avanti-kvartetti, Euroopan kamariorkesteri ja Tapiola Sinfonietta. Maalismaa on opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja Edsbergin kamarimusiikki-instituutissa, sekä työskennellyt Helsingin kaupunginorkesterin II konserttimestarina.

Emil Holmström esiintyy solistina ja kamarimuusikkona ympäri maailmaa. Häntä voi kuulla säännöllisesti suomalaisilla festivaaleilla ja konserttisarjoissa, ja hän on esiintynyt mm. Radion sinfoniaorkesterin, Lapin kamariorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan solistina. Uutta musiikkia hän esittää yhtyeissään Uusinta Ensemble ja defunensemble, sekä vieraillessaan Avanti!:issa. Opintonsa hän suoritti Sibelius-Akatemiassa Erik T. Tawaststjernan johdolla täydentäen niitä Pariisissa Marie-Françoise Bucquet'n oppilaana.