Soundin toimittajien vuoden 2018 parhaat kotimaiset albumit, 16. sija.

"Hellän selkeästi tulkituissa sanoituksissa intiimit henkilökohtaiset ilot ja huolet raamittuvat maalauksellisempiin kokonaiskuviin." - Asko Alanen, Soundi 2/2018.

Laura Moision kolmas pitkäsoitto Laura Moisio julkaistaan Texicalli Recordsin kautta. Omaääninen lauluntekijä nousi suuremman yleisön tietoisuuteen viimeistään edellisen Ikuinen valo -albumin kautta, joka keräsi niin Teosto- kuin Emma-palkintoehdokkuudet. Uudella albumilla edellisen levyn dramaattiset sävyt antavat tilaa hiomattomammalle ja suoraviivaisemmalle ilmaisulle.

”Monia uuden levyn kappaleita yhdistää kaipuu toisenlaiseen olemiseen, haave jostain toisesta paikasta ja ajasta”, Moisio toteaa. Lauluissa etsitään milloin omaa huonetta, mennyttä aikaa ja ulospääsyä kaupungin harhasta. Vaikka epävarmana aikana olisi houkuttelevaa tarttua helppoihin totuuksiin, Moisio ei julista elämänohjeita. Pikemminkin levyn lauluissa hyväksytään päättämättömyys, asioiden ratkaisemattomuus ja epätäydellisyys.

Musiikillisesti uusi levy on askel bändivetoisempaan suuntaan, ja Tampereen Headline-studiolla äänitetyllä levyllä soittaa pitkän linjan tamperelaismuusikoista koostuva bändi. Bassossa on lukemattomista kokoonpanoista (mm. Black Motor ja Pauli Hanhiniemi) tuttu Ville Rauhala. Kitaristi Lauri Myllymäki on tuttu americana-yhtyeistään Ochre Roomista ja Bone Moonista. Rumpali Sebastian Krühn on kameleonttimainen nuori konkari, joka soittaa lukuisissa yhtyeissä muun muassa jazz-yhtye Samannassa. Bändin pakottomasta soundista voi aistia rakkauden 1960-70-lukujen folkrock-musiikkiin ja ilmaviin sovituksiin.

”Sovitukset muovautuivat varsin luonnollisella tavalla eli treenikämpällä soittamalla, kahvitaukojen lomassa. Toki levyn lopulliseen muotoon vaikuttivat olennaisesti myös äänittäjäkonkari Jani Viitanen sekä levyn miksannut Jarno Alho”, Moisio toteaa.