Intohimoa, myrskyä, kamppailua ja yhteishenkeä.

Aino Sibeliuksessa ruumiillistuu suomalaisen taiteen kultakauden ja itsenäisyystaisteluiden henki, fennomania ja hengen sivistys ihmisen mittana.

Aino Sibelius (o. s. Järnefelt, 1871 1969) on merkittävä hahmo itsenäisen Suomen historiassa.

Ihmeellinen olento purkaa myyttiä itseään uhraavasta muusasta ja näyttää lukijalle Sibeliukset, joiden suhde oli maailmallisen myrskyisä sekoitus intohimoa ja yhteensulautumista. Jannen tehtävä oli turvata perheen toimeentulo ja Ainon organisoida kaikki muu, tiukimpina aikoina elättääkin perhe puutarhallaan.

Kirja piirtää kuvan inhimillisestä ja usein ristiriitaisestakin naisesta, joka jaksoi kuitenkin kannatella perheensä läpi taloudellisten ja henkisten vaikeuksien. Toisinaan Ainolta saattoivat loppua usko ja toivo mutta rakkaus ei milloinkaan.

Sibeliusten suhde seestyi loppua kohden, menneet vaikeudet unohtuivat ja haastattelussa Aino Sibelius kommentoi elämänsä olleen kuin pitkä aurinkoinen päivä .