Andy McCoy sellaisena kuin me emme häntä tunne.

Hanoi Rocksin tarina on kerrottu moneen kertaan, mutta bändin biisintekijä ja toinen johtaja ei ole lopullista sanaansa vielä sanonut. Nyt hän sen tekee.

Yksikään Andy McCoy -elämäkerta ei voi sivuuttaa Hanoi Rocksia ja rocktähteyden valoja ja varjoja. Mutta Andy kertoo enemmän, Andy kertoo myös siitä millainen mies Andy McCoy on, kun valot sammuvat ja kamerat lakkaavat räpsymästä.

Andy kertoo salaa sivistyneestä ja kohteliaasta Andysta, herrasmiehestä joka maalaa tauluja ja lukee vanhoja uskonnollisia kirjoituksia. Myös tuota kaikkea Andy McCoy nimittäin on, mutta vain niin halutessaan. Yleensä me saamme kuulla narkkarista ja juoposta, joka ei edes saa ovea edessään auki.

Andy itse ei pahoista puheista välitä, hänen itsetuntonsa on horjumaton.

"Mä en välitä maailmasta vittuukaan koska mä en sitä pilaa, muut ihmiset sen tekee. Mä en kadu mitään. En mä olis tällanen jos mä en olis eläny niinku mä oon eläny. Ja elän."

Tuossa se juoksee villinä raakalaudasta sahatun kiväärin kanssa, pieni pikisilmäinen poika auton etuvaloumpio päässään. Umpio näyttää brittiläiseltä sotilaskypärältä ja kilahtaa kovaa kun isoveljen ampuma kivi osuu.

Kun pikkuveli osuu isoveljen oikeaan käsivarteen, tämä älähtää: "Saatanan Antti, nyt sattu, täältä tulee ja kovaa!"

Seuraava fillarin sisäkumin sinkoama kivi osuu pikkuveljen ohkaiseen reiteen mutta poika ei valita - hän ei valita koskaan - vaan lataa uuden kiven ja ampuu veljeään vasempaan käsivarteen vaikka veli yrittää väistää romahtaneen ladon nurkan taakse.

Kuuluu räkäinen nauru.

Illalla lasketaan mustelmat.

"Mulla ei oo koskaan ollu ongelmii öögien ja tähtäyksen kanssa."