Ilman roudareita keikoilla soittaisi vain muutama tuntematon trio, sellainen joka saa itsensä paikalla, kamansa pystyyn ja äänensä kuuluviin ilman apua. Kaikki muut tarvitsevat roudareita.

Roudari on nöyristelemätön ja nöyrä, paksunahkainen ja lähes aina lehmänhermoinen. Psykologi, lastentarhanopettaja ja erotuomari. McGyveriakin kovempi tyyppi, joka korjaa julmassa pakkasessa lahon keikkabussin vaikka alushousun kuminauhalla.

"Roudarin työ on asiakaspalvelua, jätkät pitää pitää tyytyväisinä, se on se homma, reilu peli. Työskennellään nimittäin alalla, jolla irtisanomisaika on noin sekunti."

Työ on mm. tätä: Roudari kyttää Andy McCoyta huoltoasemalla, ettei tämä nappaa hyllyiltä mitään ylimääräistä. McCoy kiertelee - tietää tietenkin kyttääjästä - ja kopeloi kamoja, mutta ei näytä ottavan mukaansa mitään. Bussiin astuessaan Andy heiluttelee aurinkolaseja roudarin nenän edessä: "Mitäs tykkäät mun uusista pokista?"

Roudarilegendat Illi, Puosu, Raaka-Arska ja Hande Mertanen sekä kymmenet muut kertovat hervottomia tarinoita keikoilta ja keikkamatkoilta 1960-luvun puolivälistä tähän päivään. Haudan takaa puhuu Hurriganesin ensimmäinen roudari Kuivis.

Artistipuolelta äänessä ovat mm. Ville Valo, Remu Aaltonen, Harri Saksala, Mato Valtonen ja Pelle Miljoona. Bändeistä oman lukunsa ovat saaneet Lapinlahden Linnut, Hanoi Rocks, Eppu Normaali ja Popeda, Sielun Veljet sekä Pelle Miljoonan yhtyeet.

"Jos näissä hommissa on glamouria, se haisee paskalle ja hielle."

Lamppu Laamaselta on aiemmin julkaistu mm. kirjat Tavastia Klubi, Helsinki, Matkalla tuntemattomaan - Pelle Miljoona muiden mukaan ja Dave Lindholm - tietenkin.