”Ei minulla täällä ole ainoastaan luonto, on myös taivas, koko taivaan avaruus, valtavuus, koko olevaisuus!”

Piilopirtissään sydänkesää viettävä kirjailija kutsuu lukijan mukaansa metsään. Luonto puhkeaa hymyyn, ja yhä uudelleen sen ihmeet pysäyttävät kirjailijan pohtimaan kauneutta ja perimmäistä tarkoitusta. Päivittäisten askareiden lomassa radiosta tihkuu ulkomaailman murheita, vuosikymmenten takaiset muistot ja huoli tulevasta punoutuvat yhteen, mutta ilo elollisesta kantaa, ilo pienistä saavutuksista, elämisen ilo.

Eeva Kilven päiväkirjamerkinnät ovat kesältä 2014, jonka hän vietti yksinolosta ja luonnonrauhasta nauttien rakkaalla mökillään.