Joe Bidenin pojan Hunter Bidenin riipaiseva teos, jossa Hunter Biden kertoo avoimesti omista addiktiovuosistaan (alkoholi ja crack) ja niistä selviytymisestä sekä Bidenin perheen hyvinkin traagisista kokemuksista ja perheen voimaannuttavasta tuesta ja yhteenkuuluvuudesta.

Kirja on poikkeuksellisen kaunistelematon kuvaus addiktiosta ja siitä irti pyristelystä, mutta myös kertomus perheen tärkeydestä.

Isä-Bidenin tuki vaikeiden vuosien aikana kuvataan kirjassa tarkkaan, kuin myös Bidenien traaginen perhehistoria: Hunterin äiti ja pikkuveli kuolivat auto-onnettomuudessa vuonna 1972, samana vuonna kuin isä Joe nousi kongressiedustajaksi; Joe vannoi virkavalansa sairaalassa, Hunterin ja tämän eloonjääneen veljen Beaun sänkyjen ääressä. Vuonna 2016 Beau taas kuoli aivosyöpään.

Myös Trumpin porukan yritykset käyttää Hunterin huumesekoiluja aseena isä-Joeta käsitellään kirjassa, kuin myös Hunterin vaikeudet elää jatkuvassa julkisuuden valokeilassa lapsesta saakka.

Eli addiktiota, täpärää pelastumista, perhesiteitä ja pikkuisen politiikkaa. Vähän niin kuin myöhempien aikojen tarina tuhlaajapojasta.