Palkitun runoilijan neljäs kokoelma kirjoittaa uusiksi halun ja lisääntymisen mytologiaa.

Ajatuksia herättävä runoteos tarkastelee äitimyyttejä; sukeltaa alkuveteen ja elämän nesteisiin, pöyhii emolinnun höyheniä. Teos tutkii tieteenhistoriassa muuttuneita käsityksiä naisen anatomiasta ja luonnostelee muodonmuutoksen mahdollisuutta. Runot sykkivät verevää mytobiologiaa, säkeiden välissä kuplii vapauttava nauru.

Se kävelee meren, se kävelee
metsän, se kävelee vaeltavan dyynin paitansa alle
Se kävelee rantaan ja kasautuu sinne
Siellä me lojumme
simpukankuoret, leväperuukit, muovinraadot, jokin linnun kallo
painaa kohdunsuuta ja nousee laulu, polttava virsi,
upottava virsi, mutapohjainen