Suomen suuriruhtinaskunta sai vahvan autonomian, kun se liitettiin Venäjän yhteyteen 1809. Suomi säilytti Ruotsin vallan ajan lait, uskonnon ja kielen, mutta Venäjä tarjosi suuria mahdollisuuksia. Ne paransivat Suomen taloutta ja tarjosivat työtä kymmenille tuhansille suomalaisille. Autonomian loppuaikaa leimasi kamppailu Suomen aseman säilyttämiseksi ja levottomuuksien lisääntyminen Venäjällä.

Kansallisarkiston teossarjan neljännessä osassa tarkastellaan Suomea osana hajoavaa Venäjän keisarikuntaa. Neuvosto-Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden ja sen saavuttivat myös keisarikuntaan kuuluneet Puola, Viro, Latvia ja Liettua. Jokainen niistä löysi oman tiensä suvereenina valtiona.

Teos ja siihen liittyvä Kansallisarkiston näyttely ovat neljäs osa itsenäisyyden juhlavuoden Suomi 100 -hanketta.

Storfurstendömet Finland erhöll en stark autonomi då landet anslöts till Ryssland år 1809. Finland bibehöll de lagar religionen och språket. Ryssland erbjöd dock stora möjligheter, vilka bidrog till att förbättra Finlands ekonomi och tillhandahöll arbetstillfällen för tiotusentals finnar. Slutet av den autonoma tiden präglades av kampen för bevarandet av Finlands ställning och av en tilltagande oro i Ryssland.

Fjärde delen av Riksarkivets publikationsserie granskar Finland inom ramen för det sönderfallande ryska kejsardömet. Sovjet-Ryssland erkände Finlands självständighet och Polen, Estland, Lettland och Litauen, sällade sig till de självständiga staterna. Som suveräna stater valde de alla sina egna vägar.