Juhannuksena 1899 Pietariin saapui kansainvälinen delegaatio toimittamaan Nikolai II:lle kansainvälistä vetoomusta, jossa hallitsijaa pyydettiin ottamaan huomioon helmikuun manifestin jälkeen Suomessa järjestetyt mielenilmaukset tsaarin politiikkaa kohtaan. Vetoomuksen oli allekirjoittanut yli tuhat tieteen ja kulttuurin vaikuttajaa kahdestatoista maasta liki kuudessakymmenessä kaupungissa halki Euroopan. Kulttuuriadressin nimellä pian tunnetuksi tullut kansainvälinen adressi oli aikansa sensaatio.

Ville Kajanteen väitöskirja on ensimmäinen kokonaisesitys kulttuuriadressin tavoitteista ja toteutuksesta. Tutkimuksessa tarkastellaan adressia sen toteuttaneiden henkilöiden näkökulmasta sekä sitä kansainvälistä asetelmaa ja ympäristöä vasten, jossa se vain muutamien kuukausien aikana suunniteltiin ja laadittiin.

Kulttuuriadressi oli osoitus eurooppalaisen älymystön kiinnostuksesta yhteisiä eurooppalaisia juuria sekä ylikansallista verkostoitumista ja yhteistyötä kohtaan. Julkisuudelta piilossa toteutettu adressikampanja antoi mahdollisuuden kansainvälisten kontaktien hyödyntämiseen ja henkilökohtaisten suhteiden rakentamiseen kansallisen kysymyksenasettelun nimissä, mutta myös kansallisen kulttuurin markkinointiin eurooppalaisessa mittakaavassa.

Tutkimus nojaa laajaan alkuperäislähdeaineistoon ja siinä käydään yksityiskohtaisesti läpi adressin suunnittelun ja toteutuksen vaiheet.