Suomen sisällissota päättyi 1918. Sen suolaiset haavat tuntuvat kirjallisuudessa. Sisällissota ei ole viimeinen kerta, kun yhteiskuntaa jaettiin kahtia. Vastakkainasettelut ovat halkoneet kansaa, kaupunkeja, koteja, perheitä, kieliä ja mieliä. Kaunokirjallisuus nostaa esille syviä ristiriitoja, repii auki haavat mutta myös parantaa niitä. F. E. Sillanpää, Veijo Meri, Kjell Westö, Anneli Kanto ja Pajtim Statovci sukeltavat yhteisöjen tajunnan virtoihin.

Kirjassa "Toistemme viholliset" pohditaan vuoden 1918 Suomen kirjallisuuteen jättämiä jälkiä. Kirjassa kysytään, miten vastakkainasettelut näkyvät suomalaisen yhteiskunnan kirjallisessa arjessa. Jäljistä olemme pääsemättömissä – siksi historian haavoja on hoidettava. Tieteilijöiden ja taiteilijoiden esseissä proosa lavenee teatteriin, musikaaliin, kuvataiteeseen ja sarjakuvaan.

Mitä ovat Suomen kirjallisuuden sisällissodat ja miten ne näkyvät vielä tänään?
- Suomen johtavat kirjallisuudentutkijat tarkastelevat ja parantavat sisällissodan jättämiä haavoja nykypäivän perspektiivistä.
- Kirja laajentaa sisällissotaa koskevaa historiakuvaa ja liittää sen Suomen satavuotiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen.
- Laajalle yleisölle soveltuva teos avaa uusia näkökulmia suomalaiseen kirjallisuuteen ja sen vastakkainasetteluihin.