Mitä britti voi opettaa politiikasta?

Oli synkkä ja ukkosmyrskyinen yö, kun englantilainen David Arter saapui Seutulan lentokentälle vuonna 1965. Aluksi hän joutui opettamaan englantia Imatralla. "Vihasin sitä, mutta opin arvostamaan myös Suomea, jonka historia on kaikkea muuta kuin mustavalkoinen. Olen ottanut Suomen vakavasti ja kirjoittanut kirjan sen politiikan hengestä ja hengettömyydestä."

Politiikantutkija Arter kuvaa suomalaisen politiikan psyykeen kehitystä 1960-luvulta nykypäivään. "I know my stuff", väittää Arter. Teos kertoo vetävää tarinaa suomettumisen ajasta, jolloin luettiin rivien välistä, mitä Tehtaankatu sanoo. Arter kirjoittaa ajasta, jolloin Veikko Vennamo kuulosti ”uudelta tuulahdukselta”, konformismin rikkovalta politiikalta. Hän muistaa suomettumisen ajan, jolloin puhuttiin varovaisfilosofisesti veteen piirretystä viivasta, ajettiin rallia vesilasin laineilla ja ymmärrettiin Julma-Juhan merkitys.

Suurin osa suomalaisesta politiikan tutkimuksesta on niin tylsää luettavaa, että sitä lukiessa harkitsee itsemurhaa. Kirjallaan David Arter haastaa hallitsevan tavan puhua politiikasta, jossa ei nähdä metsää puilta eikä kokonaisuutta voi kuvata ilman numeroita. "Tunsin Väyrysen jo silloin kun hän oli Kekkosen juoksupoika eikä vielä se riemastuttava änkyrä, jonka me nykyään tunnemme."

Tutkimusjohtaja David Arter tutkii politiikkaa johtamiskorkeakoulussa Tampereen yliopistossa.