Onko osallistamispolitiikka vastaus demokratian kriisiin? Oletko viime aikoina tullut "osallistetuksi", "kuulluksi" tai onko "kokemustietoasi" hyödynnetty? Ehkä olet ollut mukana "yhteiskehittämässä" ratkaisua ongelmaan, asettunut dialogiin tai ehkä jopa suunnitellut "inklusiivisempia" toimintatapoja? Valtaosa meistä on ollut. Kuulemistilaisuudet ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyt, nuorisovaltuustot sekä vanhus- ja vammaisneuvostot ovat kunnallispolitiikan arkipäivää. Tämä kaikki on osallistamispolitiikkaa.

Uudet osallistumistavat ja demokratia-innovaatiot ovat kasvattaneet suosiotaan kiihtyvällä tahdilla. Osallistumisesta on tullut kansainvälinen megatrendi, hyvän hallinnon, tehokkaan kehittämisen ja päätöksenteon standardi. Päämääränä on tuottaa osallistujille ainakin osallisuuden tunne.

Tutkimuskirja väittää, että osallistamisen tavoitteet heijastelevat liian usein vain hallinnon pyrkimyksiä. Pahimmillaan osallistumisesta tulee sekä keino että päämäärä: Osallistavasta toimintatavasta itsensä perusteleva oravanpyörä.

Tutkimuskirjan toimittajat ovat yhteiskuntatieteen alan tutkijoita.