Professori Yrjö Varpion teos vie lukijat sadan vuoden takaisiin tapahtumiin läntisessä Viipurin läänissä. Miehikkälä oli viimeisiä Suomen pitäjiä, jossa punaiset riisuttiin aseista. Vasta kun valkoiset olivat valloittaneet Viipurin, punaisten vastarinta päättyi Säkkijärven, Miehikkälän, Haminan ja Kotkan seuduilla.

Miehikkälästä osallistuttiin punakaartiin monilukuisemmin kuin valkoiseen armeijaan. Se on ymmärrettävää, koska Miehikkälä sijaitsi syvällä punaisen Etelä-Suomen sisällä ja koska sosiaalidemokraateilla oli vahva kannatus pitäjässä.

Kirjassa puhutaan sisällissodasta, ei vapaussodasta. Se on kirjoittajan tietoisesti valitsema näkökulma. Monien sodan kuvausten sijaan huomio ei ole rintamalinjoissa, aseistuksessa tai voittojen ja tappioiden kirjaamisessa vaan ajan eläneiden ihmisten kokemuksissa ja tunteissa - niin punaisten kuin valkoistenkin.

Kirjan keskeisenä aineistona ovat vuoden 1918 valtiorikosoikeuksien asiakirjat ja ajan sanomalehdet. Lisäksi aineistona on käytetty eri arkistoihin tallennettuja vanhoja asiakirjoja, aikaisempaa tutkimuskirjallisuuta, muistelmia ja haastatteluja. Kirjassa oleva kuvitus on pääosin peräisin yksityiskokoelmista ja Miehikkälän museotoimen arkistosta.

Yrjö Varpio on miehikkäläläissyntyinen, lapsuutensa Miehikkälässä viettänyt ja edelleen kesäasunnollaan Suur-Miehikkälässä viihtyvä kirjallisuuden tutkija ja professori. Varpio toimi Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden professorina vuosina 1980–2002. Hän kuului Väinö Linnan ystäviin ja julkaisi vuonna 2006 laajan teoksen Linnan elämästä. Varpio on julkaissut useita sukuunsa ja Miehikkälään paikallishistoriaan liittyviä tutkimuksia ja kirjoja.