Railakasta yhteiskuntakritiikkiä!

Tässä maassa sanotaan mitä halutaan - ja mitä sattuu. Tiedä, kuka on väärässä, miten ja miksi.

Lähes kaikki taloudesta ja yhteiskunnasta Suomessa puhuvat ovat väärässä. Väärässä ovat niin poliitikot, intellektuellit, bloggarit, tviittaajat, aktivistit, kirjailijat kuin taiteilijatkin.

Väärässä olemisen muotoja on kuitenkin useita.

Tavanomaisin julkisen väärässä olemisen muoto on tietenkin poliitikkojen väärässäolo. Se on luonnollinen osa jokapäiväistä elämäämme.

Arvostetuinta väärässäoloa on hienojen ihmisten väärässäolo. Hienot ihmiset, kuten emeritusprofessorit tai entiset ministeriöiden johtajat, ovat väärässä tärkeissä paikoissa, Helsingin Sanomien kolumneissa tai Kanavan esseissä. Tämä väärässäolo on tyylikästä ja ennustettavaa. Se koskee korkealentoisia asioita, kuten markkinataloutta, perustuslakia, hyvinvointivaltiota, etiikkaa tai yliopiston tehtäviä.

Älyllisesti korkealentoisin väärässä olemisen muoto on yhteiskuntatieteellinen väärässäolo. Se myös luo perusteet monelle muunlaiselle väärässäololle. Yhteiskuntatieteellisen väärässäolon keskeinen teema on muun väärässäolon väittäminen "moniäänisyydeksi" ja oikeassa olemisen mahdollisuuden kieltäminen.

Tätä vähemmän arvostusta nauttivaa, mutta virkistävää väärässäoloa edustavat kuppikuntailu ja hörhöily. Taloudellisen väärässäolon kuppikuntia ovat esimerkiksi rahamystikot, osallisuustaloustyypit, sitralaiset ja feministiset talousteoreetikot. Kuppikunnat eivät toki ole mikään talousajattelun yksinoikeus, kuten esimerkiksi maahanmuuttokriitikot, rokotevastustajat, digitalistit, alkiolaiset ja ilmastonmuutoksen kieltäjät osoittavat.


Heikki Pursiainen tunnetaan ärhäkkäänä yhteiskunnallisena keskustelijana. Hän on toiminut ajatuspaja Liberan toiminnanjohtajana ja työskentelee nykyään verkkomedia MustReadin sisältöjohtajana. Olette kaikki väärässä jatkaa hänen edellisen teoksensa Paska Suomi purevaa yhteiskuntakritiikkiä.