”Oven saranat soivat tuulessa, vuodenaikaan nähden rivakassa. Oksia lenteli autojen tuulilaseihin ja pihojen juuri lakaituille käytäville, autotallien kynnyksille, talojen sisäänkäynneille, tukoksi kaikkien ovien sulkeutua. Siinä oli tämä talo, jota ei ollut. Mutta ovi oli ja sammaloitunut kivijalka rehevän pellon reunassa.”

Rakastetun lastenkirjailijan, runoilijan (Koska, 2013) ja fantasiaprosaistin (Riesa, 2014) kertomus ovesta ja olemattomasta talosta vie lukijan myyttien, historian, muistin ja sattumien arvoituksiin.