Joni Mitchell on 1960-luvulla uransa aloittanut arvostettu laulaja-lauluntekijä. Hänen tunnetuimpia levyjään ovat Ladies of the Canyon, Court and Spark sekä Blue, jonka Rolling Stone lehti valitsi 500:n maailman parhaan albumin listalla sijalle 30. Hänen Laurel Canyonin kotinsa oli 1970-luvulla avoinna vieraille, ja siellä sai alkunsa Crosby, Stills & Nashin yhteistyö.

Mitchell tunnetaan yhteiskunnallisten sanoitustensa, omintakeisen kitaransoittonsa ja vahvan lauluäänensä lisäksi voimakkaista mielipiteistään sekä kyvystään keksiä musiikintekijänä uutta yli 40 vuoden ajan. Uransa aikana Mitchellistä on tullut artisti, johon uusia kykyjä verrataan.

Muusikko Malka Marom oli 1966 laulajanuransa huipulla, mutta umpikujassa elämänsä kanssa. Avioeroa pohtiva nainen ajoi myöhään marraskuisessa yössä autoaan yksin pitkin Toronton katuja vailla päämäärää. Jokin sai hänet pysähtymään Riverboat-kahvilan kohdalla. Se oli lähes tyhjä, mutta pimeän salin nurkassa viritteli kitaraansa noin 20-vuotias pitkähiuksinen tyttö selin yleisöön. Nuori nainen tuntui laulavan ikäänsä suuremmalla viisaudella. Maromin oli pakko selvittää, kuka tämän laulut oli säveltänyt.

Naisten välille kehittyi ystävyys, joka on jatkunut yli 40 vuoden ajan. Toimittajaksi siirryttyään Marom haastatteli Mitchelliä, joka oppi varhain kaihtamaan julkisuutta. Ystäväänsä luottaen hän kertoo elämästään pelkäämättä ja peittelemättä olipa aiheena sitten miehet, köyhyys, sairaus, lapsen menettäminen tai naisartistin asema musiikkialalla.

Mitchell kertoo, kuinka lapsena sairastettu polio eristi hänet muusta maailmasta, kuinka laman kokeneet vanhemmat kauhistuivat taidekoulun keskeyttämistä, miten Mitchell selvisi, kun joutui eronneena kaksikymppisenä antamaan ainoan lapsensa adoptoitavaksi.

Muusikkona hän saa Mitchellin kertomaan kiinnostavasti myös omintakeisesta kitaransoittotyylistään Mitchell on käyttänyt levytyksissään ainakin 50 erilaista virettä, kun useimmille kitaristeille riittää yksi tai kaksi ja kamppailustaan pitää oma taiteellinen äänensä kuuluvissa miesvaltaisella musiikkialalla.

Tarinaa täydentävät ja kommentoivat Mitchellin laulujen tekstit, joihin sekä Marom että Mitchell viittaavat sekä valokuvat Mitchellin maalauksista. Arvonsa tuntevan naisartistin tapa pitää ohjat omissa käsissään miesvaltaisella alalla kappaleiden säveltämisestä ja sanoittamisesta levyn tuottamiseen ja levynkansien maalaamiseen asti herättää kunnioitusta.