Rajalat ovat haaveilleet omakotitalosta viisi vuotta, säästäneet sitä varten pääomaa kolme vuotta ja etsineet sopivaa netissä ja asuntonäytöillä yli vuoden. Sopiva talo löytyy notkosta, omasta rauhasta, keskeltä kolmentuhannen neliön hoidettua pihaa. Kaupanpäälle tulevat leikkimökki, hiekkalaatikko ja mansikkamaa. Myyjä ylistää taloa, kuinka helppoa siellä on ollut hengittää.

Unelma onnesta muuttuu painajaiseksi, kun uusi koti paljastuu hometaloksi. Seuraa pitkä ja hankala selvitysten sarja, jonka kulussa menevät paitsi rahat ja terveys, myös hermot ja avioliitto romahtavat. Silti vastaus on aina sama: talosta otetut näytteet alittavat lievästi mikrobipitoisuuksille asetetut raja-arvot, eikä niillä ole oikeudellista näyttöä.

Kolmas lapsi tekee tuloaan. Kulut kasaantuvat. Myyjä kiistää kaiken ja sosiaalitoimistosta ei heru apua. Ainoaksi keinoksi jää talonkunnostus hinnalla millä hyvänsä. Perheenisä, äidinkielen opettaja Anselmi huomaa suomen kielen rakenteita ja korjauslukumerkintöjä enemmän tarvitsevansa talonkorjaustaitoja. Hän löytää vertaistukea internetin Home Sweet Home
-keskusteluryhmästä, jossa myös kostonhimoiset kohtalotoverit puivat kokemuksiaan. Huijaus ja raivo byrokratiaa kohtaan sysäävät perheenisän radikaaleihin tekoihin.

Juhani Mäki (s. 1985) kuvaa asiantuntevasti homeloukkoon joutuneen perheen elämää, kun myyjä luistaa vastuusta ja ostaja jää vaille oikeuksia ja tukea.