Lokakuu 1944. Kolme suurta rahtilaivaa kyntää öistä Pohjanlahtea kohti Tornion eteläpuolella sijaitsevaa Röytän satamaa mukanaan kolme tuhatta suomalaissotilasta. Kenraaliluutnantti Siilasvuon järjettömän uhkarohkea yllätyshyökkäys saksalaisten selustaan etenee suunnitelmien mukaan. Jos suomalaisten olemassaolo paljastuisi viholliselle, tappiot tulisivat olemaan musertavat ilman minkäänlaista laivaston, ilmavoimien tai tykistön tukea.

Sotamiesten joukossa on myös Viipurissa syntynyt Benjamin Goldstein, jonka viha saksalaisia kohtaan juontaa hänen sukulaistensa kohtaloista natsien kynsissä. Saksalaisten tappaminen alkaa tuntua suorastaan nautittavalta, ja se saa nuorukaisen painimaan omatuntonsa kanssa.

Hirvittävät koettelemukset, nälkä, kylmä ja sotaväsymys olivat suomalaisjoukkojen kiusana Tornioon tehdyssä iskussa. Kristian Kosonen onnistuu jälleen vangitsemaan ne tunteet, joita sotilaat rintamalla ja taisteluissa kokivat. He joutuivat luottamaan toisiinsa, vaikka muuta yhdistävää tekijää heillä ei ollut kuin sota.