Tunnetun tarun mukaan pentunsa menettänyt susiemo imetti Rooman perustajia, Romulusta ja Remusta. Antiikin roomalaiset pitivät sutta kansansa esiäitinä. Se oli eläin, johon koko valtakunta samaistettiin. Kaupunkialueella nähtyjä susia pidettiin ennusmerkkinä jumalilta ja roomalaisilla oli jopa erityinen susipapistonsa. Huomionarvoista on myös se, että roomalaiset välttelivät susien vahingoittamista. Niitä ei muista eläimistä poiketen käytetty amfiteattereiden näytöksissä eikä metsästetty.

Rooma, suden kaupunki -teos valaisee suden asemaa roomalaisten tarustossa, taiteessa, arkielämässä, kirjallisuudessa ja uskomuksissa. Esinne nousevat niin antiikintutkijoiden väittelyn kohteena olevat ajankohtaiskysymykset kuin kysymys siitä, miksi juuri susi oli eläin johon roomalaiset samaistuivat. Kirja avaa antiikin Roomaan laajemminkin tuoreita, kiinnostavia näkökulmia. Vaikka suden ja Rooman yhteys onkin tunnettu kautta länsimaisen kulttuuripiirin, ei aiheesta aiemmin ole julkaistu kokonaisesitystä millään kielellä.

FL Mika Rissanen on tutukinut Rooman ja suden erityisyhteyttä lähes kahden vuosikymmenen ajan. Hän on myös väitellyt samasta aiheesta: hänen väitöskirjansa käsittelee suden uskonnollista asemaa antiikin Roomassa. Aiemmin Rissanen on kirjoittanut Sami Kosken ja Juha Tahvanaisen kanssa Finlandia-palkinnon voittaneen teoksen Antiikin urheilu sekä Juha Tahvanaisen kanssa historiallisiin oluttarinoihin paneutuvan kirjan Kuohuvaa historiaa, jonka käännösoikeudet on myyty kahdeksaan maahan.

Mustavalkokuvitus.