Teatterin tyylilajit on teatterin tekijöille, erityisesti ohjaajille ja opettajille, suunnattu teos, jossa esitellään länsimaisen teatterihistorian tärkeimmät tyylilajit sekä niiden soveltaminen käytäntöön. Teos vastaa muun muassa seuraaviin kysymyksiin: miten historialliset, tiettyä aikakautta tai tyylilajia edustavat näytelmät tulisi ohjata? Miten tyylilajeja voisi hyödyntää käytännössä? Miten voisin opettaa tyylilajeja? Mitä muuta näyttelijäntyöllinen estetiikka voisi olla kuin todellisuutta jäljittelevää realismia? Miten voisin uudistaa tai laajentaa omaa taiteellista työskentelyäni? Mistä saisin helposti käyttööni länsimaisen teatterin olennaisimmat työkalut?

Kirja hyödyttää kaikkia teatterin tekijöitä ohjaajista opettajiin ja ammattilaisista harrastajiin. Teos käy läpi muun muassa antiikin Kreikan tragedian, Bertolt Brechtin eeppisen teatterin, absurdin teatterin, saksalaisen ekspressionismin ja Antonin Artaud’n teatterin unohtamatta William Shakespearea ja commedia dell’artea. Kuivan historiakatsauksen sijaan Teatterin tyylilajit antaa paitsi tämän päivän näyttämöiden näkökulmasta koottua tietoa, myös valtavan määrän tätä teosta varten luotuja konkreettisia näyttelijäntyön harjoitteita. Teos kiteyttää jokaisen tyylin perusasiat, kertoo, miten tyylin saa siirrettyä teoriasta näyttämölle sekä rohkaisee luomaan historiallisten tyylien pohjalta uutta, omannäköistä estetiikkaa.

Miksi tyyli on niin tärkeää teatterissa? Koska sen puute näkyy tylsänä ja jo sata vuotta sitten nähtynä stanislavskilaisena eli psykologiseen uskottavuuteen pyrkivänä ”perusteatterina”. Näyttämö ei tule koskaan pääsemään elokuvan tai Salattujen elämien tasolle realismissa, joten miksi sen pitäisi sitä edes yrittää? Miksei suomalainen teatteritaide ole rohkeampaa tyylikokeiluissaan? Kenties siksi, että teatterintekijöiltä puuttuu tieto ja tyylilajien tuntemus, sillä teatterikoulutuksessa ei opeteta tyylilajeja muuten kuin historialuennoilla, vaikka tyylilajit voikin omaksua vain kokeilemalla. Tähän puutteeseen vastaa Teatterin tyylilajit.

Suomi on teatterimaa: ammattilaisten lisäksi maamme on täynnä harrastaja- ja kesäteattereita, puhumattakaan teatterin opetuksen laajuudesta esimerkiksi osana taiteen perusopetusta. Teatteria tehdään Suomessa väkilukuun suhteutettuna niin käsittämättömän paljon, että tällaisen kokonaisvaltaisen tyylilajien perusteoksen puuttuminen on ollut häpeällistä. Teatterin tyylilajit avaa ovet tyylilajien kiehtovaan maailmaan, vastaa kysymyksiin tiettyjä tyylilajeja edustavien näytelmäklassikoiden toteuttamisesta ja auttaa teatterintekijät irti iänikuisen realismin kahleista.

Elina Kilkku työskentelee teatteriohjaajana, näytelmäkirjailijana ja teatteriopettajana. Koulutukseltaan hän on sekä filosofian maisteri (pääaineenaan teatteritiede) että Teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK. Hän on siis opiskellut teatterihistoriaa yliopistossa mutta myös toteuttanut lukuisia tyylilajikokeiluja käytännössä. Kilkku on ohjannut tutkielmia esimerkiksi commedia dell’artesta, ohjelmarealismista, saksalaisesta 1920-luvun ekspressionismista, farssista, Bertolt Brechtin eeppisestä teatterista ja keskiaikaisesta karnevaalista. Hän on julkaissut aiemmin kaksi romaania: Äideistä paskin (2014) ja Onks tää normaalii? ja muita tarinoita (2016).