Tämä kirja kertoo pienen perheen elämästä 1500-luvulta. Tarina Reeta-tytön elämästä on tarkoitettu kuvaamaan nykyajan nuorille millaiset asiat olivat tärkeitä hänelle ja hänen vanhemmilleen. Ennen kaikkea tarinalla haluan kertoa miten vähäiset uudet asiat saattoivat tuntua uskomattoman tärkeiltä ja ihmeellisiltä Reetan perheelle.

Reetan vanhemmat joutuivat muuttamaan Hollolasta pohjoiseen Oulunjärven Melalahteen Ruotsin kuninkaan halutessa asuttaa uusia alueita Itämaasta, jolla nimellä ruotsalaiset Suomea tuolloin kutsuivat. Asutusta levitettiin aiemmin Novgorodin kanssa tehdyn rajan yli eli vieraan valtion maille. Sitä eivät Novgorod ja siihen kuuluneet karjalaiset hyväksyneet, sillä rauhansopimuksen eli Pähkinäsaaren rauhan mukaan Pohjois-Savo, Kainuu, Oulun seutu ja alueet siitä pohjoiseen kuuluivat heidän etupiiriinsä.

Ruotsin tunkeutuminen Oulunjärven alueelle johti ikäviin vastatoimiin. Karjalaiset hävittivät perinpohjin Oulunjärven ympäristölle sijoittuneen uudisasutuksen. Niin joutui myös Reetan perhe pakenemaan uudelta kotiseudultaan. Reeta oli tuolloin neljän vuoden ikäinen. Perhe vaelsi kohti pohjoista ja asettui asumaan rakentamaansa pieneen savupirttiin Iijoen varrelle. Siitä oikeastaan vasta alkaa tämän kirjan tarina, jonka toivon antavan ajattelemisen aihetta meidän aikamme ylitarjonnassa painiskeleville nuorille.