Arvi Pertun romaani kertoo hänen perheensä elämästä 1960-luvun Petroskoissa. Se kuvaa aikaa, kun Neuvostoliiton 1950-luvulla alkanut "suojasää" kylmenee. Lapsi kokee ja näkee tapahtumia, ja yrittää lapsen mielellään ymmärtää niiden syitä ja seurauksia. Nykyhetken kertoja taas palaa lapsuuteensa ja yrittää muistojensa, kirjeiden ja päiväkirjamerkintöjen avulla nähdä kokonaisuuden tai ainakin osan siitä - jotta ymmärtäisi paremmin itseään.

"Petroskoi on Suomesta katsottuna aika suuri ja lähellä, mutta Moskovasta päin se oli vain entisen pääkaupungin, Pietarin, Siperia, jonne tsaarien aikaan karkotettiin vähemmän vaarallisia kapinoitsijoita ja pannaan joutuneita aatelisia. Myöhemmin kaupungista oli tullut melkein suomalainen punikkien ja amerikansuomalaisten toimesta. Kun valkosuomalaiset halusivat sitten liittää Äänislinnan valtakuntaansa, se muuttuikin yllättäen taas venäläiseksi. Lapsuuteni aikana tunsin itseni usein ulkopuoliseksi venäjänkielisessä ympäristössä, vaikka opinkin kielen nopeasti ja mielestäni hyvin. Siellä minä synnyin ja alkuun uskoin, että Lenin loi ihmisen."