Benedictus de (Baruch) Spinoza on uuden ajan tärkeimpiä filosofeja, jonka ajattelun merkitys on ymmärretty uudelleen viime vuosina.
Etiikka on hänen pääteoksensa ja yksi eurooppalaisen kulttuurin kivijaloista. Teos käsittelee Jumalaa ja maailmaa, ihmistä, hänen intohimojaan ja ymmärryksensä kykyä sekä vapauden saavuttamisen mahdollisuuksia. Spinoza säilytti juutalais-kristillisen opin hyveellisestä elämästä ja autuudesta, mutta hän kehitti niille oman metafysiikkansa mukaisen tulkinnan. Etiikka on kenties asiassa filosofian historian vaikuttavin yritys yhdistää kaksi hyvin erilaista maailmankatsomusta, uskonnollinen ja tieteellinen.

Paitsi että Spinoza kielsi yliluonnollisen, hän päätyi hylkäämään myös jaottelun aineelliseen ja henkiseen todellisuuteen. Kaikki oleva on samaa samaa todellisuutta, mutta se ilmenee kahdella eri tavalla: ajatteluna eli mentaalisina ilmiöinä ja ulotteisena eli materiaalisina ilmiöinä. Spinozan filosofiaa leimaa yhdistelmä täydellistä illuusiottomuutta, joka saa hänet tarkastelemaan ihmisten tunteitakin "geometriseen tapaan", sekä toisaalta Jumalan intellektuaaliseen rakkauteen huipentuva oppi.