Modernissa informaatiotulvassa on hankala suunnistaa. Mediassa pinnalle nousevat koukuttavat klikkiotsikot, ja valeasiantuntijoita tai perättömiä väitteitä voi olla vaikea erottaa tutkitusta tiedosta. Tiede on itseään korjaava prosessi, jossa aiemman tutkimuksen tulokset saatetaan joskus uuden tutkimuksen perusteella kumota.

Näytön paikka kuvaa asiantuntevasti tutkitun tiedon ja todisteiden käyttöä esimerkiksi yhteiskunnan päätöksenteossa, ilmastonmuutosta vastaan kamppailtaessa sekä lääketieteellisten hoitojen ja niiden vaikutusten arvioinnissa. Se tarkastelee tieteellisen tiedon luotettavuuden kriteereitä tarttuen myös tutkimuksen varjopuoliin: tulosten vääristelyyn, sepittämiseen ja plagiointiin.