Kirjasta Jannen ja Elisan kapina tuttu Matti, Elisan nuorin poika, joutuu lähtemään kotikylästään Koivulan Kustin ajamana. Matti rakastui Kustin kasvattityttäreen Leenaan, ja tyttö vietiin kiireesti pois kylästä. Matti kosti sen käräyttämällä Kustin pontikankeitosta poliisille, eikä enää uskaltanut jäädä kotiin. Hänen olikin syytä lähteä ulottumattomiin, sillä Kustin viha oli sammumaton.

Kuusitoistavuotias pojankoltiainen etsi Helsingistä työtä ja toimeentuloa, välillä onnistui sinnittelemään kaidalla tiellä ja välillä sortui kaupungin viettelyksiin. Kuva nuoruudenrakkaudesta Leenasta haalistui, mutta ei kadonnut kokonaan mielestä. Kirjassa on osuvaa ajankuvaa 50-luvun Helsingistä, työelämästä, majoitusoloista ja ravintolaelämästä.

Paluu kotikylään tuo selvyyden siihen, miksi nuorten rakastavaisten tiet eivät kohdanneet. Postinkantaja päättää vihdoin kertoa:
– Minä olen syyllinen. Koivulan Kustin pelottelemana en toimittanut Leenan lähettämiä kirjeitä Elisalle, vaan suoraan Kustille, joten molemmat nuoret luulivat, että toinen oli hylännyt hänet. Olen vuosikausia potenut valtavia omantunnontuskia tekemäni vääryyden takia.

Leo Laurilan tositapahtumiin perustuvan romaanisarjan maalaiskylä muistuttaa kovasti kirjailijan lapsuuden kotikylää Valkealan Kansikasta.