Sisällissodassa punaisten vankeuden traumatisoima toimittaja Leo Virta hakeutuu Etelä-Pohjanmaalle vuoden 1929 syksyllä ja tutustuu viriävään Lapuan liikkeeseen. Jo vuoden kuluttua hän hurraa muiden mukana, kun Vihtori Kosola talonpoikaismarssin aikana seisoo Suurkirkon rapulla oikea käsi kohotettuna tervehdykseen ja julistaa: Kommunismi on hävitettävä maasta viimeistä piirtoa myöten!
Uhkauksen vakuudeksi kirjapainoja tuhotaan, työväentaloja suljetaan, mustat autot kiertävät maata ja toisinajattelijoita kaapataan ja pahoinpidellään, osa kuljetetaan Neuvostoliiton rajalle.
Leo joutuu pohtimaan, että tällaistako Suomea hän halusi. Haluaako hän edetä loppuun saakka Kosolan rinnalla ja tämän viitoittamalla tiellä kohti viimeistä piirtoa ja diktatuuria?
Unto Katajamäen romaanissa Kosolan kujanjuoksu nähdään myös sellaisia piirteitä Lapuan liikkeen johtohahmosta Vihtori Kosolasta, joihin ei ole totuttu. Kansanjohtajalla oli myös herkempi ja raadollisempi puoli. Juonittelujen kohteeksi jouduttuaan Kosola ajautui alakuloisuuteen ja osittain sivuraiteelle liikkeen johdosta. Ketkä olivat lopulta Lapuan liikkeen oikeat johtajat vai oliko niitä lainkaan?
Katajamäen tarkka historiantuntemus ja -tutkimus tulevat vahvasti tekstistä esiin. Kirjailija kuvaa romaanissa toimittaja Leo Virran kautta mielenkiintoisesti Vihtori Kosolan roolia Lapuan liikkeessä ja Lapuan liikkeen kehitystä nopeasti kasvavasta kansanliikkeestä lopulta kielletyksi järjestöksi, jonka lopputuloksena voidaan nähdä kuitenkin suomalaisen demokratian vahvistumisen muutoin vahvasti diktaattorien hallitsemien eurooppalaisten valtioiden joukossa.