Useimmat ihmisen toimet - rinnan imeminen, polkupyörällä ajaminen, ovenkahvasta kääntäminen - muuttuvat kerran opittuina itsestään selviksi teoiksi, joita ei ole tarpeen pohtia. Ihminen vain jatkaa elämistä ympäristössään. Mutta taide, väittää Alva Noë, on aivan toista.
Taiteesta tekee taidetta omituisuus. Taide ei niin vain muutukaan ihmiselämän huomaamattomaksi kulissiksi vaan aina kun taide kohdataan taiteena, se ravistelee, vaatii kysymään, tekee ehkä olon tukalaksi. Taide riisuu maailmalta itsestäänselvyyden – se on omituinen työkalu, jonka avulla ihminen pääsee tutkimaan itseään.