“Elämä on kuin varjo häilyväinen, vain näyttelijä rukka, joka riehuin lavalla keikkuu aikansa ja häipyy; se kertomus on hupsun tarinoima, täys ääntä, vimmaa – tarkoitusta vailla.”

Näin Jouni Kaipainen siteerasi Shakespearea viimeiseksi jääneen konserttonsa käsiohjelmassa. Pasuunakonsertto op. 100, ”Life is...” , sai kantaesityksensä Porvoon Suvisoitossa kesällä 2015 – muutama kuukausi ennen säveltäjän kuolemaa.

Hämäränmaassa valon syvyys kertoo Jouni Kaipaisen (1956-2015) tarinan. Ystävien, sukulaisten ja kollegojen kertomusten kautta piirtyy kuva erityislahjakkuudesta, suurten linjojen renessanssihahmosta, joka tunnollisesti arkistoi pienimmätkin muistonsa. Sävellystuotanto käydään läpi tulkitsijoiden – solistien, kamarimuusikoiden ja kapellimestareiden – kokemuksen kautta. Mukaan valikoituneet Anu Kaipaisen muistiinpanot kertovat omintakeisesta lapsesta, joka tutki Beethovenin partituureja samalla intohimolla kuin luki maailmankirjallisuuden klassikoita.

Kirja laajenee tarinaksi yhdestä aikakaudesta ja yhdestä säveltäjäpolvesta oppi-isineen. Se kertoo myös opetustyöstä, jossa Kaipainen ja kollegat ansioituivat. Uusi rohkea säveltäjäpolvi kasvaa nyt heidän jalanjäljissään.

Kirjan toinen osa koostuu Jouni Kaipaisen teksteistä. Kolme musiikkia ja taidetta käsittelevää puheenvuoroa sekä ohjelmakommentit omista ja Beethovenin teoksista muodostavat kulttuurihistoriallisesti merkittävän lukupaketin.