Nainen on taipuvainen olemaan kaikkien saatavilla, puolison, lasten, esimiehen, työtoverien, ystävien, omien vanhempien... ja unohtaa pysähtyä kuuntelemaan itseään. Mutta aika on rajallista ja kuluu pois, kun hän elää muiden elämää. Kukaan ei voi rientää poistamaan kaikkea kärsimystä ja jokaista epäkohtaa – mutta toisaalta jokainen on yhteisön osa, ja alttiiksi asettuminen on ihmisyyttä keskeisimmillään. Keskitien löytäminen murskaantumisen ja vaikuttamisen välillä on haaste. Kirja ei kehotakaan lukijaansa rikkomaan rajojaan, vaan tiedostamaan ne. Oman elämän arkeen, omaan ruumiiseen, tavallisuuteen, jopa kiltteyteenkin suostuminen on voitto, ei tappio, samoin kuin kiukun tai häpeän tiedostaminen ja niiden jalostaminen. Kaikkeen tähän ja moneen muuhun tarvitaan – aikaa.