Teoksessa osoitetaan, että useimmissa työorganisaatioissa on vielä monenlaisia kehitysongelmia. Osalle niistä on olemassa ulkoinen selitys. Kansalliset alan koulutuksen ja tiedotuksen toimijat saattavat välittää sellaisia viestejä työorganisaatioiden suuntaan, joissa turvallisuuden ja työhyvinvoinnin organisaatiososiaaliset tekijät ovat puutteellisesti ymmärrettyjä. Kyseiset puutteellisuudet voivat aiheuttaa ylipääsemättömiä esteitä turvallisuuden ja työhyvinvoinnin kokonaishallinnalle ja organisaatiokyvykkyydelle. Turvallisuuden ja työhyvinvoinnin luomisella, ylläpidolla ja jatkokehittämisellä on omat ehtonsa. Pelkkä yksittäisongelmien reagoiva ja korjaava käsittely on yleensä tehoton toimintatapa. Myöskään yksittäinen esimies ei ole aina kaikkivoipainen ratkaisemaan turvallisuuden ja työhyvinvoinnin monesta samanaikaisesta tekijästä johtuvia ilmiöitä. Tarvitaan järjestelmäperusteista, koko työorganisaation läpi johdettua, laadultaan riittävän selkeästi määriteltyä, yhdensuuntaista ja -mukaista sekä seurattua, varmistettua ja ohjattua toimintaa. Siinä johtamisjärjestelmä on keskeisessä asemassa. Laadukkaalla yhteistoiminnalla on koko henkilöstö saatavissa samojen tavoitteiden, periaatteiden ja keinojen tueksi.