Yrjö Koskinen loi Suomelle historian, tyhjästäkö? Miten syntyivät ja miksi jäivät elämään kansallisromanttiset Ruotsi-Suomi-, valtio- ja itsenäisyysmyytit?

Kautta aikain ovat valtiot ja kansat saaneet itselleen mieleisensä historian. Suomen historian isä, Yrjö Koskinen sanoi vuonna 1875, että kun Suomen kansa ”tahtoo itselleen historian, ergo: sillä on historiaa”. Pyhän Henrikin legendasta lähtien myös Suomessa on osattu käyttää historiankirjoitusta poliittisiin tarkoituksiin. Ruotsin valtakunnan mahtavuuden pönkittämiseksi 1600- ja 1700-luvulla kirjoitetuissa historiataruissa suomalaiset ovat olleet virolaisten esi-isiä, sotilaamme urhoollisia ja suomen kieli jo Baabelista siinnyt.

Näiden vanhojen tarujen myyttisyys on itsestään selvä. Sen sijaan 1800-luvun puolivälissä alkaneessa ns. tieteellisessä historiankirjoituksessa myyttejä on paljon vaikeampi havaita. Niitä on Jussilan mukaan ollut kolme suurta, joita yhdessä voidaan kutsua Suomen kansallisiksi myyteiksi. Ne ovat Ruotsi-Suomi-, valtio- ja itsenäisyysmyytti. Ruotsi-Suomi-ilmaisulla on korostettu Ruotsin ”itämaan” erillisyyttä ja jopa itsenäisyyttä, valtiomyytissä on katsottu Suomen valtion syntyneen jo Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809 ja itsenäisyysmyyttiä luotaessa on haettu Suomen itsenäisyyden juuria mahdollisimman kaukaa menneisyydestä. Kaikki nämä Jussila purkaa puhtaasti kansallistunteen synnyttämiksi ilmiöiksi.

Poliittisen historian emeritusprofessori Osmo Jussila penkoo teoksessaan suomalaiskansallisen historiankirjoituksen vaiheita aina Suomen kansan aikakirjoista ja Kumpujen yöstä lähtien, mutta nostaa esiin myös myyttien hiljattaisen rikkoutumisen.

Osmo Jussila (s. 1938) on poliittisen historian emeritusprofessori. Sekä tietokirjailijana että kansainvälisestikin tunnettuna tutkijana hän on erikoistunut Suomen ja Venäjän sekä Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin. Hänen edellinen teoksensa oli laaja Suomen suuriruhtinaskunta 1809–1917.

Kautta aikain on valtioilla ja kansoilla ollut tapana rakentaa itselleen mieleisensä historia. Pyhän Henrikin legendasta lähtien myös Suomessa on osattu käyttää historiankirjoitusta poliittisiin tarkoitusperiin.

Suomelle on luotu pitkää ja maineikasta menneisyyttä erityisesti kolmen nationalistisen myytin – Ruotsi-Suomi-, valtio- ja itsenäisyysmyytin – kautta. Ruotsi-Suomi-termillä on korostettu Suomen roolia tasavertaisena kumppanina Ruotsin kanssa ja langetettu glooriaa maan itäisen kolkan ylle. Valtiomyytti viittaa käsitykseen Suomen valtion syntymisestä jo Porvoon valtiopäivillä, itsenäisyysmyytiksi Jussila taas kutsuu taipumusta etsiä valtiollisen yhtenäisyyden juuria mahdollisimman kaukaa menneisyydestä. Nämä pääosin kansallisromanttiset myytit ovat itäneet Suomen kansan aikakirjoista ja Kumpujen yöstä aina tämän päivän oppikirjoihin.

Poliittisen historian emeritusprofessori Osmo Jussila penkoo teoksessaan suomalaiskansallisen historiankirjoituksen vaiheita, mutta nostaa esiin myös myyttien hiljattaisen rikkoutumisen. Jussilan edellinen teos oli laaja Suomen suuriruhtinaskunta 1809-1917 (2005).