LUTHER Tekijä: Olli-Pekka Vainio Kustantaja: Kirjapaja (2016) Tuotetunnus: 9789522885173

Päivämäärä:	08.02.2017
Arvosana:
Otsikko:	Tarkista tietosi Lutherista
Arvostelu:	Reformaation juhlavuonna tulee paljon asiaa koskevaa materiaalia. Painavinta asiaa sisältävät varmasti kirjat. Yleisölle tarkoitetut esitelmät ovat painavaa asiaa nekin, mutta luultavasti ne esittävät asiansa yleistajuisemmassa muodossa. Kirjan asiapainoinen pohdinta johtaa melko monimutkaiseen teologis-filosofiseen esitykseen, jossa teologillakin riittää aivotyötä ymmärtääkseen asian. Lutherin tutkimisessa on monta ongelmaa. Yksi on se, että hän esiintyi taistelutilanteessa, jota sävyttää voimakas polemiikki. Toinen ongelma on, että Luther eli ihan toisessa ajassa. Tarkasteltaessa Lutherin ajatuksia nykyisessä historiallisessa tilanteessa ja sillä tiedolla, mikä meillä on nykyään käytettävissä, emme aina tee oikeutta 1500-luvun reformaattorille. Vainio osoittaa, että Lutheria ymmärretään usein väärin, joko tarkoituksella tai tahattomasti. Kun esimerkiksi paavi Benedictuksena XVI:na tunnettu Joseph Ratzinger kategorisoi Lutherin jonkinlaiseksi postmodernistisen ajattelun edelläkävijäksi, näyttää siltä, että hän tarkoitushakuisesti antaa reformaattorille epäilyttävän filosofisen leiman. Luther ei voi enää puolustautua. Onneksi sen tekevät meidän etevät Luther-tutkijamme, joihin O-P. Vainiokin kuuluu. Tämän teoksen ensimmäinen painos ilmestyi jo 2008. Teosta on nyt vähän päivitetty pienillä korjauksilla ja lisäyksillä. Kirjan painopisteenä on Lutherin teologisen ajattelun analysointi. Elämäkertatiedot voi poimia muista teoksista, joita löytyy runsaasti. Laaja kirjallisuusluettelo sisältää runsauden pulaa käytettävissä olevasta materiaalista.  Tietoa on saatavilla runsaasti myös suomen kielellä, mistä kunnia kuuluu erityisesti maamme ansioituneille Luther-tutkijoille. Tässä kirjassa on käytetty vielä edellisen painoksen sanastoa puhuttaessa uskonpuhdistuksesta reformaation sijaan. Roomalaiskatolisen kirkon kanssa käytyjen oppikeskustelujen ja niissä saatujen yhteisten julkilausumien jälkeen alkaa tuntua epäkorrektilta käyttää vain suomen kielessä esiintyvää sanaa, joka lyö korville oppikeskusteluissa saavutettua yksimielisyyttä. Toisaalta ei sana reformaatiokaan selitä ihan tyydyttävästi Lutherin ja kumppanien aloittamaa kehityskulkua.  Reformaatiossa ei nimittäin pyritty muotoilemaan mitään uudelleen, vaan palauttamaan vanha, unohtunut tapa niin kuin Vainio itse asiaa analysoi. Jos haluaa perehtyä nimenomaan Lutherin elämäkertaan, on tämä teos mielestäni ihan riittävä, vaikka toki elämäkertakirjoissa historia esitetään vielä laajemmin ja yksityiskohtaisemmin. Uskonpuhdistuksella on edelläkävijänsä, joista parhaiten tunnetaan englantilainen John Wycliff ja böömiläinen Jan Hus (1300-l.). Vähän tuntemattomampana katolisen kirkon kritisoijana Vainio mainitsee myös fransiskaanisen parannussaarnaaja Johann Hiltenin (1400-l.). Luther oli kuitenkin ensimmäinen, joka muotoili selkeästi evankelisen pelastusopin. Lutherin elinaikana suuret mittasuhteet saavuttanut anekauppa käynnisti tunnetusti varsinaisen reformaation. Kun ärtymys oli syntynyt, oli otettava esille myös muut katolisen kirkon tavat, joille oli vaikea löytää raamatullista perustetta: kiirastulioppi, reliikkien ja Neitsyt Marian palvonta, paavin primaatti, messu-uhrioppi ja luostarilaitos sekä pappien selibaatti. Lutherin kritiikki osui suoraan katolisen kirkon sydämeen, Rooman paaviin. Aluksi Luther ei nähnyt tarpeelliseksi kritisoida paavin asemaa. Mutta kun paavi asetti hänet kirkonkiroukseen ja käynnisti vainon häntä kohtaan, paukut kovenivat myös toiselle puolella. Paavilla oli tukenaan yhteiskunnallinen vallankäyttö. Luther oli pakotettu tyytymään vain sanan säilään. Siinä hän osoittautui kuitenkin henkilöksi, jolla on sana hallussaan. Vasta keksitty kirjapainotaito laittoi pökköä pesään ja Lutherin suusta tuli tekstiä painokoneelle sopimattomassa muodossa. Paavi sai kuulla olevansa ”pierupylly” ja ”Saatanan perseen nuolija”. Lutherin vulgääri kielenkäyttö ylitti kaiken soveliaisuuden rajat hienotunteisuudesta puhumattakaan. Hän oli saanut tarpeekseen katolisen hurskauselämän kaksinaismoralismista siinä kuin moraalittomuudestakin, niin että hän oli poistanut pyssystään varmistimen. Vastustaja sai moisesta kielenkäytöstä aseen vastaiskuun, jossa Lutherin opin uskottiin olevan samaa törkyä kuin hänen puheensa. Pysyäksemme vakavammassa aiheessa todettakoon, että Lutherin pelastusoppi vanhurskauttamisineen tulee esitellyksi perusteellisesti, siis dogmatiikka ja kohta perään kristityn elämä eli etiikka. Sitten päästään myös käsittelemään sola scriptura –periaatetta. Nykyaikaista historiallis-kriittistä raamatuntutkimusta ei tunnettu vielä Lutherin aikaan. Suhde Raamattuun oli käytännöllinen. Sosiaalietiikka kehittyi luterilaisuuden vaikutusympäristössä, jossa yhteiskunta otti vastuun koululaitoksesta ja köyhien hoidosta. Luther muistetaan laulun ja musiikin ystävänä. Hän oli itse jo nuorena luutunsoiton mestari. Hänet kynästään lähti lukuisia virsiä sekä sanoja että sävelmiä. Luterilaisesta kirkosta tuli laulun ja soiton kirkko virsilauluineen. Virsiin sisältyi myös kristillinen opetus ja rukous sopivalla tunnelatauksella höystettynä. Perhe- ja työelämää Luther piti Jumalan palvelemisena, jopa lapsen kakkavaippojen vaihtoa kristitylle arvokkaana tehtävänä. Kuinka sitten luterilaisuus eteni jatkossa, siitä kerrataan pääpiirteet ja päästään ihan nykyaikaan asti. Todetaan, että luterilaisuus jakautui pian Lutherin kuoleman jälkeen kahtia sovittelevaa linjaa edustaviin filippisteihin ja tiukkapipoihin eli gnesioluterilaisiin. Samanlainen kehitys jatkui seuraavina vuosisatoina, kun jäykkää kirkkoinstituutiota edusti ortodoksian nimellä tunnettu kirkollinen linja ja yksilöllistä hurskautta pietistit. Lopuksi Vainio pohdiskelee sitä, oliko Luther postmodernisti vai ei. Valitettavasti siihen kysymykseen ei voi vastata yhdellä sanalla. Onko luterilaisuudella tulevaisuutta? Siihen huonoimpaan vaihtoehtoon, että luterilaisuus poistuu maailman kartalta 50 vuodessa, ei voi uskoa, sillä luterilaisuus on siirtynyt eteläisellä pallonpuoliskolla kasvavaksi nuoreksi kirkoksi. Mutta varmaan luterilaisuus tulee samaan uudenlaisia muotoja.