Kiihkeän henkilökohtainen puheenvuoro sorrettujen puolesta

Ranskan puhutuin ja kiitetyin nykykirjailija Édouard Louis antaa äänen maansa unohdetulle kansalle. Kuka tappoi isäni on yhtä aikaa hyökkäys Ranskan luokkayhteiskuntaa vastaan ja kädenojennus isälle, johon Louis’lla oli vaikea suhde.

Huikeaan maineeseen noussut esikoiskirja Ei enää Eddy kertoi, millaista oli kasvaa erilaisena nuorena kuihtuvalla teollisuuspaikkakunnalla vailla isän hyväksyntää. Nyt Louis kääntää katseensa isäänsä ja tutkii, miksi tämän elämästä muodostui niin suuri pettymys. Hän syyttää Ranskan valtiota ja poliittista johtoa työväenluokan hylkäämisestä ja siitä, että isä on jo viisissäkymmenissä loppuun kulutettu, valmis hautaan ja systeemille hyödytön. Samalla hän puhuu isälleen uudella ymmärryksellä, muistaen niitä rakkauden ja hellyyden hetkiä, joita isän ja pojan välillä kaikesta huolimatta oli.

Édouard Louis (aiemmin Eddy Bellegueule, s. 1992 Hallencourtissa) kirjoitti esikoisteoksensa Ei enää Eddy vain 21-vuotiaana. Ensimmäinen kustantaja hylkäsi kirjan sillä perusteella, että sen kuvaamaa köyhyyttä ei olisi Ranskassa ollut enää sataan vuoteen. Kun kirja julkaistiin, siitä tuli arvostelumenestys, sitä myytiin yli 300 000 kappaletta, ja se herätti kiivasta poliittista keskustelua. Louis on uudistanut nykykirjallisuutta tekemällä näkyväksi työväenluokkaa ja tarinoita, joista yleensä vaietaan. Häntä onkin kutsuttu yhdeksi sukupolvensa tärkeimmistä kirjallisista äänistä. Louis on opiskellut sosiologiaa Pariisissa.