Omaelämäkerrallinen taidetyöskentely ei ole vain yksilökeskeistä vaan jakamistapahtuma, jossa tarina kerrotaan ja jaetaan muiden kanssa
”En ole normiopettaja. Minä olen Martikainen ja minä olen puusankari. Minä olen kasvattaja, joka tekee päivittäin valintoja - mitä näen tärkeänä ja mitä toissijaisena. Satuhahmoja työstäessämme huomasin pohtivani usein sitä, että koulun todellisuus on kovin kiireinen, sirpaleinen ja kaoottinen. Eikö tämän päivän kiireen täyttämässä maailmassa koulu voisi olla paikka, joka nostaisi kiireettömyyden tavoiteltavaksi arvoksi?” Näin kirjoittaa luokanopettaja Joonas Tasti kuvatessaan opettajan oman ammatti-identiteetin etsimistä ja luokassa toteutettuja taideprojekteja. Tämä kirja kertoo alan teoriaan ja käytännön kokemusesimerkkeihin pohjautuen siitä , mistä taiteeksi tarinoidussa omassa elämässä on kyse. Taustalla on käsitys identiteetin rakentumisesta sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa. Omaelämäkerrallinen taidetyöskentely ei ole vain yksilökeskeistä vaan jakamistapahtuma, jossa tarina kerrotaan ja jaetaan muiden kanssa. Tämä on tilan ja ajan antamista toiselle, niiden saamista omalle tarinalle. Kiireettömästi omaa ja toisen tarinaa arvostaen. Kirja pohjautuu Taideteollisen korkeakoulun taidekasvatuksen osaston Syreenin Taimi -tutkimushankkeeseen. Kirjoittajina ovat hankkeeseen osallistuneet tutkijat, taiteilijat ja opettajat.