Maa- ja elintarviketalous 47. Hankkeessa tutkittiin karjan hyvinvointia ja tilan hygieniatasoa, lypsyn ja puhtaanapitotöiden työnmenekkiä, sekä viljelijän jaksamista ja työympäristöä 20 suuressa lypsykarjapihatossa. Tilan ympäristönhoitoa ja eläinten hyvinvointia tutkittiin ProAgria Maaseutukeskusten Liiton karjatilan ympäristömittarilla. Tutkimuksen pihatot olivat suurempia, uudempia ja nopeammin karjakokoaan kasvattavia kuin vertailupihatot. Maidon keskituotos ja solupitoisuus ja lehmien poistoikä eivät poikenneet muista pihatoista. Vasikoiden hyvinvointiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Poikimakarsinoita käytettiin vähän, ja vasikoiden kuolleisuus oli korkeampaa ja kasvu heikompaa kuin vertailukarjoissa. Jalkasairauksien tilastointia olisi myös kehitettävä. Tilojen omassa kirjanpidossa jalkavikoja oli seitsenkertainen määrä terveystarkkailun kirjauksiin verrattuna. Koneellistetussa pihatossa asemalypsyyn kuluu ainakin puolet navettatöihin käytetystä ajasta. Lehmien liikkuminen ja lypsyn sujuvuus tuottavat suuria eroja pihattojen välille. Jos lehmä saadaan tulemaan lypsyasemalle puhtaana ja vapaaehtoisesti, ja lypsystä selviäisi yksi työntekijä, tila voisi säästää navettatöissä vuosittain useita henkilötyökuukausia, ehkä neljäsosan työajasta. Työympäristö navetoissa on parantunut ja työn fyysinen kuormittavuus lypsytyössä vähentynyt. Sen sijaan nuorkarja hoidetaan usein vanhassa navetassa, jossa työskentelyolosuhteita ei ole riittävästi parannettu. Viljelijän henkinen kuormittuneisuus on lisääntynyt ja työtyytyväisyys ja työn ilo heikentyneet EU-aikana. Karjatilan ympäristömittarin mukaan ympäristönhoito oli tiloilla hoidettu hyvin. Esimerkiksi lantavarastojen ja jaloittelutarhojen mitoitus sekä kunto oli hyvä tai erinomainen 80 %:lla tiloista. Maitohuonejätevedet johdettiin pääsääntöisesti lietesäiliöön. Ongelmia oli lannan levityksessä, asuinrakennuksen jätevesien käsittelyssä sekä keräyskelpoisen jätteen uusiokäytössä.