Rakastetun runoilijan runot vuosilta 1958–1987
Keväällä ruoho
kohoaa yksin versoin
ja siitä syystä
on ainutlaatuinen:
täpösen täynnä omaa vihreyttään
ja ylpeyttään, kiiltävää kuin keihäs.
Vaan pienet keihäät kääntää tuuli kumoon
ja kohtalomme juoksee
tenniskengin
huolettomasti yli nurmikentän
tai laahustelee, keppi kädessään,
penkkiä kohti, jolle istahtaisi.
Näetkös, kohtalo on moninainen,
ja ruohoa on paljon,
se tänään kukkii,
huomenna uuniin heitetään.
Aale Tynnin runoudelle on leimallista vahva rytmi, soinnillisuus ja kerronnallisuus. Hänen runonsa ovat innoittaneet lausujia ja tulleet tunnetuiksi myös lauluina.
Teos sisältää kokoelmat: Yhdeksän kaupunkia (1958), Maailmanteatteri (1961), Balladeja ja romansseja (1967), Pidä rastaan laulusta kiinni (1969), Tarinain lähde (1974), Vihreys (1979) ja Vuodenajat (1987).
Aale Tynni (1913–1997) julkaisi runoja kuudella vuosikymmenellä, joiden aikana hän tulkitsi ikimuistettavasti mm. naisen ja ihmisen osaa sekä elämän ristiriitaisuutta.
Hän sai runoilijan ja maailmanlyriikan suomentajan urallaan useita merkittäviä kotimaisia ja ulkomaisia palkintoja, kuten kultamitalin Lontoon olympialaisten taidekilpailuissa (1948) sekä saksalaisen Henrik Steffens -palkinnon (1985).
Aale Tynni oli Suomen ensimmäinen naispuolinen akateemikko.
