Kirja porautuu syvälle valkoisen Suomen ytimeen, vapaussotamyytin alkulähteille, ja nostaa esiin ilmiöitä ja henkilöitä, jotka antoivat leimansa kokonaiselle aikakaudelle.
Maailmansotien välisenä aikakautena lukemattomat vapaussodan muistojuhlat, patsaat, paraatit ja ylistyspuheet palauttivat vuosittain mieliin vuoden 1918 sodan, ei tragediana vaan voittajien tulkinnan mukaisena vapauden riemuvoittona.
Miksi vapaussotamyytistä pyrittiin yli kahden vuosikymmenen ajan luomaan uutta kansallista eeposta? Miksi ristiriitoja herättävää sotaa haluttiin juhlia mahtipontisesti niin virallisella kuin paikallisella tasolla ja miksi vapaussodan muistosta muodostui vuoden 1918 konfliktia ylläpitävä ilmiö?
Kirjassa kerrotaan myös, miten vapaussodan julkinen muisto koki haaksirikon talvisodan eheytymishurmoksessa ja merkityksestään riisutut muistomerkit jäivät lähinnä muistutuksiksi kollektiivisen muiston lyhytikäisyydestä.
Ilmiöön liittyneet ihanteet eivät kuitenkaan ole välttämättä kadonneet. Myös nykyään kuulee populistisia puheenvuoroja, joissa kansallinen yhtenäisyys nähdään luonnollisena päämääränä ja historian eri tulkinnat koetaan häiritseviksi kansallisen identiteetin heikentäjiksi.
Aapo Roselius (s. 1975) on vapaa tutkija ja tietokirjailija. Hän on perehtynyt laajalti sekä Suomen sisällissodan vuosiin että 1920- ja 1930-lukujen historiaan. 1900-luvun alkuvuosikymmenet – modernin Suomen valtion syntyhetket – kiehtovat Roseliusta monesta syystä: ”Aluillaan on nyky-yhteiskunnan malli monine aatteineen. Läsnä ovat jo vihreä liike, pasifismi ja fasismi. Nuo vuodet ovat myös samalla sekä lähellä että kaukana, tuttuja mutta silti vieraita ja jännittäviä, jopa eksoottisia.” Vuonna 2008 julkaistussa teoksessa Teloittajien jäljillä – valkoisten väkivalta Suomen sisällissodassa Roselius kuvaa teloituksiin osallistuneita valkoisia sotilaita. Hän pohtii myös jälkipolvien suhtautumista veritekoihin, sitä miksi joitakin kutsuttiin myöhemmin sankareiksi ja toisia taas hirvittäviksi tappajiksi. Teloittajien jäljillä keräsi kotimaassa laajalti kiitosta, ja siitä kiinnostuttiin heti myös Ruotsissa. Käännös ilmestyi jo seuraavana vuonna. Ruotsinkielistä laitokseen I bödlarnas fotspår Roselius lisäsi tarinoita sisällissotaan taistelemaan lähteneistä ruotsalaisista vapaaehtoisista. Käännös on yhä yksi harvoista ruotsin kielellä saatavilla olevista Suomen sisällissotaa käsittelevistä teoksista. Vuonna 2013 ilmestyneessä kirjassaan Isänmaallinen kevät – vapaussotamyytin alkulähteillä tutkija jatkaa sotavuosien aatteellisen perinnön kartoittamista.
